Ensimmäinen yhteinen yömme Inkan kanssa uudessa kodissamme. Mitäs silloin tulikaan luvattua? No tietenkin lupasimme juhlallisesti aloittaa uuden ja terveellisen elämän ilman liiallista herkkujen syömistä.

Olen aina vastustanut moisia lupauksia, koska en pysty niitä pitämään. En nytkään. Tuntuu kuin leipoisimme Inkan kanssa kilpaa. Itse leivoin perjantaina pullia, joita syötiinkin sitten koko viikonloppu. Kaupasta tarttui lauantaina mukaan uutta salmiakkipätkistä -> NAMNAMNAM!!! Maistuu todellakin salmiakkisuklaalta, tämä ei vain tahraa mönjällään käsiä ja on sopivan pieni.... Salmiakkisuklaalevyissä ongelmana on se, että joutuu ostamaan kokonaisen levyn himon iskiessä, joka tietenkin päätyy kerralla suuhun... Himo tulee siis tästä eteenpäin tyydytettyä vähemmällä kalorimäärällä ja pienemmällä kukkaron sakotuksella. Hurraa! Tänään Inka tarjoili minullekkin viikonlopun mustikkasaaliista väsättyä mustikkapaistosta vanilijajäätelön kera. Apua!

Noh, ehkä syön vieläkin säännöllisesti makeaa. Mutta olen toisaalta myös syönyt säännöllisemmin ja kunnon ruokaa enemmän kuin ennen (kuten jo aiemmin mainitsin).

Noniin, jatkan myöhemmin... Nyt pitää mennä sänkyä vastaan...

ps. en enää muista mitä piti kirjoittaa...