Se on aina ollut se vaikein asia minulle lapsena, odottaminen, varsinkin jouluisin. Pystyt ehkä samaistumaan ajatusmaailmaani, jos eläydyt lapseksi joka viiden vuoden tauon jälkeen pääsee taas avaamaan lahjoja.

Nyt kuitenkin olen 18-vuotias ja odotan jotain aivan muuta, avaimia ensimmäiseen melkein kokonaan omaan kotiini. Olemme kämppikseni Anun kanssa mietiskelleet muuttamista yhdessä pois jo useamman vuoden, todella vakavasti puhuimme asiasta yli vuosi sitten. Nyt se vihdoin sitten tapahtuu.

Vaikka ei ole kyllä ollut tasaista tietä kohti tätä itsenäisyyden ensiaskelta, tai harppausta. Minun vanhempani ovat vastustaneet henkeen ja vereen muuttoani, kaikkea siihen liittyvää. Uskon, että on vaikeata kun lapsi muuttaa kotoa, ainahan se on.

Ainakin muutan oikean ihmisen kanssa. Anu on mitä parhain kämppiskandidaatti, ja uskonkin meillä tulevan olemaan todella hauskaa satunnaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Olen hankkinut jo melkein kaiken valmiiksi! Ainoa odottamani välttämättömyys tällä hetkellä on sänky, en tahdo, ja en tiedä edes saanko, ottaa nykyistä sänkyäni mukaan. Olen nukkunut siinä muutaman vuoden jo ja herännyt aina aamuisin selkäkipuihin. Lisäksi selkkauksesta vanhempieni kanssa johtuen pyrin ottamaan mukaan mahdollisimman vähän asioita kotoa. Ainoat varmat ovat itse ostamani tavarat, tosin eihän sitä koskaan tiedä. Jopa tietokoneeni on käväissyt takavarikossa eilisen jälkeen, mutta neuvokas pikkuveljeni toi sen minulle takaisin :)

Suurin osa ystävistäni ei tiedä muutostani mitään. Enää puoli kuukautta! Minun tunnelmani ovat vähän ristiriitaiset, olen aivan innoissani ja onnellinen muutosta, mutta toisaalta taas pelkään mitä kaikkea vanhempani voivatkaan tehdä vaikeuttaakseen muuttoani. He eivät ole asiaa hyväksyneet, eivätkä kuulemma aio hyväksyäkään.

En muuta pois kapinoidakseni, muutan itsenäistyäkseni ja ihan vain saadakseni edes jonkinlaisen opiskelurauhan.

Jännittää päästä näkemään asunto ensi kertaa! Käyn ystäväni kanssa katsomassa asuinrakennusta huomenna - niin, en vieläkään oikein tiedä minne olen menossa. Tiedän asunnon sijainnin ja että se on vastavalmistunut, tuliterässä kunnossa siis. Vaatinee miltei vainoharhaista varovaisuutta Anulta ja minulta ;>

Olen untuvikko kaikissa asuntoasioissa. On vielä paljon tutkittavaa, en ole koskaan solminut sähkösopimusta, en edes tiedä miten takaan itselleni edullisimman sähkön. Osaankohan? Voiko vuokrat maksaa kahdelta eri tililtä puoliksi? Mitä jos, entä jos,  miten, missä.. Kuulostaa varmaan tutulta :) Mutta onneksi minulla on edes jonkin verran ihmisiä joilta kysyä, ystäviä ja työkavereita. Vanhemmilta ei ainakaan toistaiseksi minkäänlaista apua heru. Täytyy pärjäillä vaikka rankkaa onkin.

Tässä blogissa tulen varmasti ihmettelemään yhtä sun toista, saas nähdä mitä kaikkea Anu sitten keksiikään :)