Paljon tavaraa niin pienestä! Huoneeni ei tähänkään mennessä ole ollut maailman suurimpia, mutta tänään todella huomasin kuinka paljon kaikkea turhaa tavaraa onkaan kertynyt 18 vuoden aikana. Niin paljon asioita joita en ole raaskinut heittää pois. Hassua, mutta tällä kertaa tavaroistani luopuminen ei ole niin vaikeaa. Olen säästellyt vanhoja ala-astekirjojani, kokeitani, piirrustuksia, kuvia.. Nyt heitän ainakin kirjat johonkin keräykseen. Olen säilönyt varmaan tonneittain paperia, lienee ekologisinta toimittaa ne oikeaan osoitteeseensa sekajätteen sijaan.

En tiennyt olevani näin järjestelmällinen. Menen ihan sekaisin kun astun sotkuiseen huoneeseeni ja jaksan pakkailla maksimissaan tunnin yhteen jaksoon. Helpottaa, kun on monia eri pinoja joihin laittaa tavarat niiden luokkien mukaan, tilipaperit yhteen pinoon, vaatteet yhteen pussiin, roskat mustaan jätesäkkiin, meikit yhteen laatikkoon, hygieniatuotteet toiseen.. Hiljaa hyvä tulee, haluan että tavarat on myös mahdollisimman helppo purkaa ja löytää sitten muuton toisessakin vaiheessa, omaan kotiin pääsemisessä.

Opiskelijatodistus! En ole ollenkaan varma missä säilytän omaani. Vuokrasopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä vaaditaan näytettäväksi opiskelijatodistusta, mistäs sellaisen hankkisin tähän hätään? Koululla tuskin on koulusihteeriä kun vastausta ei ole kuulunut ja tieto kämpästä tuli niin myöhään, että todistuksen saaminen vaikuttaa miltei mahdottomalta. Tällaiset asiat pitää miettiä etukäteen, ja taisi  se jossain tiedotteessa lukeakin. No, pieni takaisku. Keräämme todennäköisesti molemmat tyttöset lukion jaksotodistuksia ja kaikkea muuta joka antaisi edes pientä näyttöä opiskeluistamme. Parin päivän päästä olisi tarkoitus mennä allerkirjoittelemaan papereita.

En ole vieläkään ehtinyt jännittää, mutta minulla on aina silloin tällöin haikea olo. Olen aivan innoissani muutosta, en malta odottaa muuttoa, mutta olen kuitenkin asunut tässä asunnossa niin pitkään, että menee pienoinen hetki tottua uuteen, uskoisin. Mietityttää vähän miten kaikki raha-asiat lähtevät liikenteeseen.

Kiva että Anu sai kahvinkeittimen! Oma mummini tänään yllättäen mainitsi minullekin asiasta ja kertoi minun täytyvän keittää hänelle kahvia kun hän tulee käymään.

Ei enää pitkään kun saadaan avaimet kouraan! Toivottavasti kaikki onnistuu. Tässä vaiheessa pettymys asunnon menettämisestä olisi suuri, pelko vähän kalvaa nytkin. Pakkohan meidän on päästä muuttamaan?

Löysin vihdoin kadoksissaolleen kannettavani, syksyllinen vuodatus ainakin minun osaltani on siis turvattu ;)

Ps. Tulipa vain mielen, että tuo otsikko kuvaa hyvin myös Anua :D