Olen aina tiedostanut, että Inkassa on samanlaisia piirteitä kuin itsessäni. Molemmat elehdimme paljon puhuessamme ja paikoillaan oleminen on vaikeaa. Keskustelumme ovat todella omituisia,eikä asiaa helpota että se myös pomppii jatkuvasti aiheesta toiseen ja eksyy raiteiltaan useammin kuin junilla on ongelmia aikataulujen kanssa. Myös kiinnostuksen kohteet ovat kutakuinkin samanlaiset, erotuksena se että itse tykkään tanssia siinä missä Inka ei ja että Inka katsoo mielummin elokuvia kuin minä.

Mitä kauemmin asun Inkan kanssa, sitä enemmän huomaan lisää samanlaisia piirteitä ja myöskin uusia piirteitä. Enpä olisi koskaan ajatellut, että Inka todella on yhtä häslä, hajamielinen ja rauhaton kuin minä, sillä ulkokuori antaa hyvin tyynen ja järkevän kuvan. Erityisesti hajamielisyys pistää silmään. Ei ole päivää jolloin en löytäisi asioita kesken jätettyinä tai omituisista paikoista, joko Inkan tai minun itseni jäljiltä. Esimerkkejä mainitakseni: löysin tänään jääkaapista suolan (Inka), pyyhimme lattialta tahmeaa energiajuomaa kun Inka laittoi juoman laukkuun ilman korkkia, Inka etsii laukusta kädessään olevaa puhelinta, minä löydän vessasta haarukkani, kynän hiuksistani ja sängyltä kahvinkeittimen suodatinpussin sen lisäksi että teen valmistaminen kestää 45 minuuttia.... Esimerkkejä todella löytyy. Mutta kaikkien nerojenhan sanotaan olevan hieman hajamielisiä? :) Ainahan sitä voi haaveilla.... tai ehkä meidän ongelmamme on juuri se aivotoiminnan mujihin maailmoihin karkaaminen....?

Ei se hajamielisyys vielä mitään. Huomaan erittäin hyvin, että Inka toteuttaa tapaa, josta itse pääsin eroon pitkällisellä harjoittelulla kun perheeni huomautteli ja pilkkasi minua siitä, nimittäin kaapin ovien auki jättäminen. Inka jättää auki vaatekaapin ovet, keittiön kaappien ovet, siivouskaapin, vessapaperikaapin, roskakaapin..... No.... Ne kaikki mahdolliset :)))  Tälläkin hetkellä Inkan vaatekaapin sisältöä saa ihailla, kovin on kivan näköinen kokoelma. :) Ei tämä minua haittaa, itsehän tein ihan samaa, naurattaa vain juuri sen takia koska itse oikeasti tein täysin samaa. :D  Pitäneeköhän alkaa huomauttelemaan niin Inka oppii sulkemaan ovet. Pelkään vain, että ulko-ovi jää joskus auki.... 

Elämästäni Inkan kanssa ei siis voi juurikaan valittaa, on kuin asuisi oman kaksoisolentonsa kanssa, paitsi että Inka on aivan eri näköinen. Kämppis suhteemme on enemmänkin symbioosi, jossa lainaamme toisiltamme vuorotellen tavaroita (minä ehkä aavistuksen enemmän.....mutta yritän sitten siivota enemmän) yms. Molemmat hyötyvät. At least I guess so... Inkalla voi toki olla eriävä mielipide asiasta (T. kämppiksen tietokoneella istuva kämppis... no... mä maksan puolet sähköstä!)

Mielummin siis täällä kuin kotona! Mutta tervetuloa toki katsomaan miten ihmeellistä ja omituista on kahden hajamielisen häslän elämä yhteisessä kämpässä. Varmaa on se, että yksikään päivä ei ole perinteinen ja samanlainen!