Eilen kävimme allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja kaikki sujui oikein loistavasti, jopa niin loistavasti, että saimme avaimet uuteen asuntoomme ja pääsimme katsomaan sitä.

Niinpä vierailimme läheisessä Prismassa ja ostimme mm. vessapaperia, pyykinpesuainetta, huuhteluainetta, Sini monitoimimopin mikrokuitupyyhkeellä (ehdoton lempparimme kotitalouksiin tarkoitetuista siivousvälineistä kun pitää siivota asiakkaiden luona ja teräväkuivaimen.

Avain kääntyi lukossa ja ovi huoneistoon avautui. Riemun kiljahdus oli lähellä, mutta ensimmäinen reaktio taisi olla sanaton ihmetys. "Onko tämä totta? Onko tämä upea huoneisto todella uusi kotini?" päässäni soi. Näkymä oli monien vuosien odotusten palkinto: täysin uutuuttaan hohtava asunto mukavalla pohjalla ilman yhtäkään elämisen jälkeä. Ei revenneitä seiniä tai kattoja kuten muissa opiskelija-asunnoissa, jättiläismäiset huoneet, paljon kaappitilaa, ei edes rumia keittiökaappeja, eikä likaista hellaa!  Olen RAKASTUNUT!

Olimme aivan järkyttyneitä meitä kohdanneesta tuurista... Koko illan hoimme: "meillä kävi hyvä tuuri, vitsi, seuraava asunto tulee olemaan shokki..... Tälläst tapahtuu vaan harvoin"

Päätimme aloittaa kamojen raahaamisen heti. Pyyhimme tyhjillään olleeseen asuntoon kertyneet pölyt ja haimme kotoamme tavaroita joita pystyimme. Inkan vanhemmat olivat iloksemme kympillä mukana Inkan muuttamisessa, joten suurin osa tavaroista saatiin Inkalta eilisen ja aamun aikana. Itse asun lähellä uutta kotiamme, joten raahasin jonkin verran tavaroita samalla kun kävin kotona. Ukki tulee auttamaan peräkärryn kanssa huomenna.

Innostuimme järjestelemään tavaroita paikoilleen, siivoamaan vessan ja tiskaamaan uudet astiat pakkauksista kaappeihin niin, että päätimme jäädä yöksi. Aluksi ajattelimme mennä vielä nykyisiin koteihimme, mutta sitten ajattelimme, että voisimme samantien jäädä yöksi koska meillä on peittoja, tyynyjä, petivaatteet ja sänky.

Kymmenen jälkeen tuli nälkä. Kauppa oli jo kiinni, joten päätimme lähteä etsimään aamupalaa ja unohtuneita hammasharjoja huoltoasemalta. Samalla suuntasimme Malmille hakemaan kiinalaista. Bussissa tulimme ajatelleeksi, että aterimet ovat vielä Inkalla... Milläs me syödään?

Perjantaimme kului siis oikein rattoisasti, olimme hurmiossa uudesta asunnosta emmekä pystyneet käsittämään, että todella asuimme siinä yökyläilyn sijaan. Ratkaisimme aterinongelman syömällä kauhoilla ja salaattiottimilla, joten ensimmäistä yötämme uudessa asunnossa voi kutsua todella aidoksi opiskelijameiningiksi. Vaikka olosuhteet olivat niin ja näin, olin (ja olen) onneni kukkuloilla lapioidessani (kirjaimellisesti) kiinalaista suuhuni liesituulettimen valossa keittiön lattialla... ...Täydellisen kämppiksen seurassa!