Minusta olisi ihanaa ostaa nätit huonekalut huoneeseeni. Minusta olisi ihanaa täyttää huoneeni kauniilla tavaroilla. MUTTA minusta olisi myös ihanaa muuttaa ulkomaille pidemmäksi ajaksi lukion jälkeen.

Fiksummat lukijat tajusivatkin jo ongelman ja ristiriidan kolmen ensimmäisen lauseen perusteella. Toistaakseni vielä ongelman itsekkin: mihin laittaa kaikki ne nätit tavarat, kun katoan maasta ilman tietoa paluupäivästäni. Tämä ongelma laittoi minut mietteliääksi.... On turha ostaa hyllyä, jos se ei miellytä minua. Mutta olisi kiva jos ei tarvitsisi katsoa kokonaista vuotta pahvilaatikkohyllyä... Enkä haluaisi ostaa mitään kallista, jos joudun hylkäämään sen jo vuoden jälkeen kun voisin laittaa rahat säästöön tai ostaa jotain mukavempaa, kuten vaatteita, käydä kampaajalla tai ostaa vihdoin sen kausikortin aerobiciin.

Tuo ongelma tuntuu tappavan sisustusintoani enemmän ja enemmän... Olen kuitenkin suhteellisen varma halustani asua ulkomailla nuorena. Yhtä varma kuin siitä, että muutan pois kotoa heti kun olen 18 (tai kun mahdollista), ja tässä sitä ollaan omassa kodissa.

On tää vaikeeta..... Ehkä mä tyydyn johonki räkäseen huoneeseen... pläääh...... apua... :D 

Haluaisikohan ukki mökille kalusteita siksi aikaa kun olen poissa.... siellä ne ei ainakaan menis huonoon kuntoon :D

Nojoo, se siitä ongelman pähkäilystä. Vaihtoehtoja tulevaisuudelle on tsiljoonia (onneksi, koska sitten on varaa myös epäonnistua) ja ainoat varmat ovat sanat "ulkomaille" ja "kondiittori". Eli siis haluaisin nähdä maailmaa (kuten varmaan jokainen nuori) ja olen varma, että jos en ensiksi kouluttaudu leipuri-kondiittoriksi rupean miettimään sitä sitten keski-iän kriisin puhjetessa. En toki usko, että päädyn alan työtehtäviin, paitsi jos perustan oman yrityksen. Mutta haluan silti kokeilla, koska olen halunnut sitä niin kauan kuin muistan.

Olen ollut vallan ihastunut Ruotsiin koko lukion ajan, siksi tuntuisi mielenkiintoiselta suunnata sinne. Sopeutuminen uuteen maahan kävisi kai helpointen au pairina, koska ei tarvitsisi heti järjestellä asuntoa ja töitä samalla kun pähkäilee uutta maata ja kielellä pärjäämistä. Toisaalta paluu lapsiperheen arkeen voisi olla vaikeaa vuoden itsenäisyyden ja rauhan jälkeen. Au pairina voisin samalla selvitellä koulutusta ja töitä Ruotsissa ja joko jäädä sinne vakituisesti Au pair vuoden jälkeen tai jatkaa Ranskaan, Saksaan tai Itävaltaan... Tai palata Suomeen... Ruotsissa opiskelisin luultavasti joko saksaa tai ranskaa riippuen siitä, mihin maahan haluan jatkaa. Olisi upeaa opiskella ulkomailla kondiittoriksi, mutta Suomessa suorittasin opintoni kahdessa vuodessa ja voisin sen jälkeen lähteä ulkomaille ammattitaitoni kanssa.

Kaikki suunnitelmat ovat vain suunnitelmia. En ole varma tulevaisuudestani, enkä haluakkaan. Haluan vain olla varma siitä, että mitään ei jää hampaan koloon vanhempana. Rakastan suurkaupunkeja, Helsinki on aivan liian pieni ja harmaa kaupunki. Rakastan sitä hektisyyttä ja kuhinaa mitä suurkaupungeissa tapahtuu, ja sitä, että voin olla anonyymi jos haluan. Lontoo olisi kanssa kiva paikka asua, vaikka asunnot ovat kylmiä iltaisin ja lämmin vesi ehdoton ehkä...

Nojaa, eipä tässä sen enempää.... Ideoita epävarmaan sisustukseen voisi varmaan heittää kommenteissa... :)