Olen osannut tehdä ruokaa ala-asteelta asti ilman keittokirjoja, tarvittaessa hyvinkin pienellä budjetilla, olen myös osannut korjata vaatteita, leipoa, suunnistaa, pestä pyykkiä ja kaikkia tuollaisia elämässä tarvittavia ns. maalaisjärjellä selvitettävissä olevia juttuja joita monet opettelevat vasta myöhemmin. Yhdessä asiassa olen kuitenkin suorastaan naurettavan avuton: sähkövempaimiin liittyvä tieto.

Olen aina tottunut siihen, että veljeni ja ukkini hoitaa kaiken mikä liittyy elektroniikkaan tai sähköön. Omaan asuntoon muuttaessa huomasin jo ensimmäisen ilman Inkaa vietetyn viikonlopun aiheuttavan paniikkia. Jääkaapista tuhahti outo haju, takaseinässä näkyi huurretta ja jääkiteitä, kohta jonka pitäisi näyttää ok-merkkiä olikin musta. Inkan ruuanlaiton ajaksi ottama palovaroitin aiheutti myös päänvaivaa takaisin laitettaessa. HUH!

Kaikki muut ongelmat tykkään aina selvittää itse, mutta elektroniikkaan liittyvien asioiden suhteen olen aina hieman varuillani. Ne kun tuppaavat menemään kovin helposti rikki väärin säädettäessä. Yritin kuitenkin ohjeen avulla selvittää jääkaapin toimintaa ja väännellä nappuloita. Palovaroittimenkin kanssa leikin aikani. Lopulta alistuin kohtalooni ja soitin veljeni tarkastamaan tilanteen. Eipä siitä juurikaan ollut apua... Noh, en ole vielä saanut ruokamyrkytystä väärin säilytetyistä ruuista ja lemu luultavasti lähti kalan kanssa kosketuksissa olleesta pussista, jossa oli vanhemmilta haettua ruokaa (vaihdoin sen kyllä rasiaan kun huomasin asian). Silti minua hämää se mustana möllöttävä merkki...

Noh, se tekniikkatyhmyydestäni. En minä tyhmä ole, en vain ole kiinnostunut elektroniikasta, varsinkin, jos on joku joka leikkii niillä paremmin kuin minä. Kohdallani on selkeästi havaittavissa sukupuoliroolien jakaantumista, jossa osaamiseni keskittyy naisten perinteiselle osaamisalueelle. Pitäisi ehkä joskus laajentaa tietämystä. Ihailen niitä naisia, jotka pystyy selviytymään tekniikan aiheuttamista päänvaivoista samalla kun näyttävät uskomattoman naisellisilta tai leipovat pullaa.

Hävettää. Inka leikkii kodinhengetärtä ja loihtii joka päivä tuoretta ruokaa. Minä sen sijaan en ole vielä kertaakaan valmistanut ruokaa uudessa keittiössäni. En kyllä ole syönyt myöskään eineksiä, enkä pika- tai ravintolaruokaa. Enkä liioin ole anorektikko. Päinvastoin, olen syönyt paremmin ja terveellisemmin kuin koskaan, mikä on sinänsä jännää, koska en ole koskaan pitänyt näin pitkää taukoa ruuanlaitosta, paitsi tietenkin ulkomailla ja leireillä ollessa.

Syy kaikkeen edellä mainittuun on äiti. Äiti on jo kaksi kertaa viime viikon aikana soittanut ja kutsunut minut hakemaan hänen töistä tuomaansa ruokaa. Mikäs siinä, säästyy ruuanlaiton vaiva ja rahaa. Lisäksi minulla on ollut jäljellä joskus aiemmin pakastimeen tehtyjä ruokia, joita sain vanhasta jääkaapistamme, koska olen perheemme ainoa kasvissyöjä. Noh, ehkä minulla on pian aikaa tutustua uuteen keittiööni paremmin. Luultavasti jo huomenna. Hauskaa kun äiti huolehtii syömisestäni enemmän kun en enää asu kotona, kuin silloin kun vielä asuin siellä. Noh, mutta yleisessä tiedossahan on se, että jonkin asian olemassa olon huomaa vasta sitten kun se puuttuu. :)

Asumislisät ja muut olen hakenut jo perjantaina. Päätin käydä KELAn toimistolla täyttämässä sen, koska olin keskustassa muutenkin. Näin säästyin virheiltä, kun virkailija auttoi täyttämään sen oikein. Aikaa kului vain muutama minuutti, koska infossa autettiin täytössä ja muutosilmoituksen/kaavakkeen/hakemuksen pystyi palauttamaan heti. Säästyi siinä euron verran rahaakin (huh huh :DD) kun postimerkkiä ei tarvinnut ostaa ja papereita tulostaa kirjastolta. Nopeammin, varmemmin ja halvemmin tämä näin kävi kun ei tarvinnut metsästää kirjastoa ja postimerkkiä samalla kun epäröi hakemuksen täyttämistä virheiden pelossa. Suosittelen lämpimästi, paljon helpompaa. Kampissa vanhan metroaseman ovista ulos tullessa, helposti löydettävissä. Asia on tietysti täysin eri aamusta iltaan töissä ravaajille.

Hih, ravataan tässä kirjastossa Inkan kanssa vuorotellen... :D Nyt pitää taas lähteä kotia kohti, ennen kuin vieraat ehtivät sinne!